Motorista kehitystä vahvistavalla käsittelyllä tyytyväisempiä ja iloisempia vauvoja!

-Eli miksi vauvan on hyvä oppia viihtymään vatsallaan? 

"Naapurin vauvakin oppi 10kk:n ikäisenä kävelemään, vaikka ei viihtynyt vatsallaan eikä kontannut koskaan!"

Miksi vauvaa pitäisi totuttaa olemaan vatsallaan, vaikka hän  ei pidä siitä?

Miksi vauvaa täytyisi ylipäätään pitää vatsallaan ?

Useimmat vauvojen vanhemmat ovat hyvin tietoisia siitä, että vauvaa on hyvää pitää vatsallaan. Vanhempiensa harmiksi monet vauvat eivät kuitenkaan arvosta näitä vatsamakuuharjoituksia vaan protestoivat kovaäänisesti niin kauan, että vanhemmat lopulta poimivat heidät pois lattialta. Koska vanhempi ei voi perustella vauvalle harjoittelun tärkeyttä järkipuheella, eikä halua itkettää vauvaansa, lopputuloksena on usein syyllisyyden tunne sekä tulkinta vauvan vastenmielisyydestä vatsamakuuta kohtaan. Ja kun vauva näyttää viihtyvän istuimissa oikein hyvin, on varsin ymmärrettävää, että vauva tulee viettäneeksi suuren osan hereilläoloajasta esimerkiksi sitterissä. Arjessa useimmat vauvat näyttävät kuitenkin saavuttavan neuvolassa seurattavat virstanpylväät ikänormien rajoissa riippumatta siitä, kuinka paljon aikaa vauva on viettänyt  vatsallaan punnertaen.

Jokaisen syntyvän vauvan keskushermostossa on olemassa geneettinen valmius  kehittyä liikkumaan ja toimimaan ihmislajille tyypillisellä tavalla. Valmis "käsikirjoitus" on vaikuttanut vauvan toimintaan jo kohdussa, ja se ohjaa hänen kehitystään syntymän jälkeenkin. Tämän takia vauvat saavuttavat kehitykselliset virstanpylväät kaikissa eri kulttuuriympäristöissä. Lapsi oppii todennäköisesti istumaan, seisomaan ja kävelemään niin Afrikan savanneilla kuin New Yorkin kattohuoneistossa riippumatta siitä, kuinka perehtyneitä vauvan hoitajat ovat uusimpiin kehitystutkimuksiin.

Lapsi oppii todennäköisesti istumaan, seisomaan ja kävelemään niin Afrikan savanneilla kuin New Yorkin kattohuoneistossa riippumatta siitä, kuinka perehtyneitä vauvan hoitajat ovat uusimpiin kehitystutkimuksiin.

Vauva-ajan kehitysvaihe, jossa lapsi tutkii maailmaa ja oppii hahmottamaan itseään suhteessa ympäristöön, on lapsen kokonaiskehityksen kannalta erittäin tärkeä. Tässä vaiheessa syntyviä valmiuksia kutsutaan sensomotoriksiksi perusvalmiuksiksi. Ne luovat perustaa myöhemmin tapahtuvalle oppimiselle. Toisin kuin ihmislajille tyypillisen perusliikkumisen kehitys, nämä valmiudet vahvistuvat vain lapsen oman aktiivisen toiminnan ja runsaan itseohjautuvan harjoittelun myötä.

Aivotutkimuksen perusteella tiedetään, että aivomme oppivat sen mitä harjoittelemme. Kulttuuriympäristö vaikuttaa siihen, miten paljon ja millaisia harjoituksia ja kehokokemuksia lapsen on mahdollista saada päivittäisessä elämässään. 

Aivotutkimuksen perusteella tiedetään, että aivomme oppivat sen mitä harjoittelemme.

Suomessa neuvolassa seurataan vauvan kasvua, terveyttä ja sitä, milloin hän saavuttaa ikätasolleen tyypilliset virstanpylväät. Etuajassa saavutettu kävelytaito saa vauhdikkaan naperon vanhemmat kokemaan ylpeyttä, siinä missä varovasti liikkeelle lähtevän vanhempia jo huolestuttaa. Jos lapsi ei saavuta virstanpylväitä odotetusti, hän saa lähetteen asiantuntijalle, jonka tehtävä on selvittää, onko lapsen kehityksessä mahdollisesti jokin vialla.

"Kaikki lapset kehittyvät omalla yksilöllisellä tavallaan omaa tahtiaan ja normaalivariaatio on hyvin laaja", on terveydenhuollon asiantuntijoiden hyvin yleisesti käyttämä vastaus lapsen motorisesta kehityksestä huolestuneille vanhemmille.

Tämä lause onkin periaatteessa totta.  Monesti kehityksen seurannassa kuitenkin unohtuu, että todellisuudessa pelkkä virstanpylvään saavuttaminen ei kerro paljoakaan vauvan taidon ja toiminnan laadusta.

Monesti kehityksen seurannassa kuitenkin unohtuu, että todellisuudessa pelkkä virstanpylvään saavuttaminen ei kerro paljoakaan vauvan taidon ja toiminnan laadusta.

Esimerkiksi vaarantajuttomasti seisomaan pyrkivän ja vauhdilla eteenpäin ryntäävän lapsen motoriikan ja kehonhahmotuksen perusvalmiudet voivat itseasiassa olla heikommat kuin ympäristöään jäsentyneesti konttaamalla tutkivan ikätoverin vastaavat valmiudet. Kehonhahmotuksen näkökulmasta vauhdikas vipeltäjä saattaisikin hyötyä terapeutin arviosta rauhallista kaveriaan enemmän.

Ja vastauksena alun kysymykseen, miksi vauvan pitäisi oppia viihtymään vatsallaan:

Vatsallaan olo vahvistaa vauvan niskaa, selkää, käsiä ja vartalon lihaksia. Se mahdollistaa ryömimisen ja konttaamisen kehittymisen ja vaikuttaa kehon puolien välisen koordinaation kehittymiseen, hienomotoriikkaan, tasapainoon ja keskivartalon hallintaan. Se vaikuttaa positiivisesti kolmiulotteiseen avaruudelliseen hahmottamiseen ja spatiaaliseen muistiin eli siihen, miten lapsi hahmottaa tilaa ympärillään ja osaa liikkua tilassa. Sillä on vaikutusta myös suun motoriikan hallintaan ja kielen kehitykseen. Näitä kaikkia tarvitaan silloinkin kun lapsi opettelee esim. istumaan pulpetin ääressä, tekemään kynätehtäviä, urheilemaan jne.

Vatsallaan olo vahvistaa vauvan niskaa, selkää, käsiä ja vartalon lihaksia. Se mahdollistaa ryömimisen ja konttaamisen kehittymisen ja vaikuttaa kehon puolien välisen koordinaation kehittymiseen, hienomotoriikkaan, tasapainoon ja keskivartalon hallintaan. 

Suomessa kouluikäisten lasten keskittymisvaikeudet lisääntyvät kovaa vauhtia samalla kun teknologian kehitys tekee arjestamme koko ajan passiivisempaa. Lasten parissa työskentelevien asiantuntijoiden keskuudessa onkin herännyt vakava huoli siitä, estäkö liian passiivinen arki lapsia saamasta riittävästi sellaisia kokemuksia, joita heidän aivonsa tarvitsevat kehittyäkseen. Tähän viittaa ainakin se, että lasten oppimiseen, keskittymiseen ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia tutkittaessa hyvin usein taustalta löytyy myös selviä puutteita siinä, miten lapset hahmottavat itseään ja kehoaan suhteessa ympäristöön.

Lapsen sensomotorisen kehityksen tukeminen varhaisessa vaiheessa voisi siis oletettavasti ennaltaehkäistä monia myöhemmin ilmaantuvia haasteita ja jopa auttaa välttämään turhia tarkkaavaisuuden, keskittymisen ja käyttäytymisen ongelmia.

Lapsen sensomotorisen kehityksen tukeminen varhaisessa vaiheessa voisi siis oletettavasti ennaltaehkäistä monia myöhemmin ilmaantuvia haasteita ja jopa auttaa välttämään turhia tarkkaavaisuuden, keskittymisen ja käyttäytymisen ongelmia.

Vanhemmille helpoin tapa saada ammattitaitoista ohjausta vauvan motorisen kehityksen ja esim. vatsalla viihtymisen tukemiseen on varata aika lasten kehitykseen erikoistuneelta fysioterapeutilta; NDT-Bobath vauvaterapeutilta. Fysioterapeutin vastaanotolle päätyminen ei ole siis lapselle uhka vaan mahdollisuus. Terveydenhuollon asiantuntijoista lapsiin perehtyneellä NDT-Bobat- vauvaterapeutilla on eniten osaamista, ammattitaitoa ja tietämystä vauvan motoriseen kehitykseen liittyvistä tekijöistä. Taitava lastenterapeutti ohjaa vanhempia näkemään, missä kehitysvaiheessa vauva on, ja minkälaisia asioita vauvalta on mahdollista odottaa. Terapeutti osaa opettaa vanhempia kantamaan, hoitamaan ja käsittelemään vauvaa arjen tilanteissa motoriikan kehitystä tukevalla tavalla. 
Kun lapsi saa kehityksen kannalta välttämättömiä kehokokemuksia oikea-aikaisesti, hän on myös tyytyväisempi ja iloisempi.

   -Leila

Seuraavat vauvan käsittelyohjeet on toteutettu yhteistyössä fysioterapeutti, NDT-Bobath vauvaterapeutti Liisa Myllykylän kanssa

Lue lisää aiheesta: Vauva on selällään sitterissäkin!